Sana restauroija herättää ehkä mielikuvan arvokkaiden kattomaalausten kimpussa keskittyneesti työskentelevästä erikoisammattilaisesta. Ylipäänsä restauroinnista tuntuu olevan vallalla käsitys, että se on vain arvokkaimpien ns. kulttuurihistoriallisesti merkittävien ja vähintään 100 vuotta vanhojen rakennusten etuoikeus. Tämä harhaanjohtava ja osin lehdistönkin pönkittämä kuva restauroinnista pelkästään arvorakennusten palvelijana on väärä.

Todellisuudessa restauroijien työsarkaan kuuluu yhtälailla myös uudemman rakennuskannan ja pientalojen säilyttävä korjaaminen. Rakennusrestauroijat ja -konservaattorit ovat kyllä ammattilaisia, jotka taitavat hienovaraisemmankin maalin raaputuksen kirurginveitsellä tai taidokkaiden salvosten veistämisen. He myös tutkivat ja selvittävät rakennuksen historiaa. Mutta he innostuvat myös kun saavat perehtyä rintamamiestalon saloihin tai auttaa aivan tavallisia omakotitalon omistajia.

Iso osa rakennuskannasta on 1940-1960 –lukujen pientaloja, joiden korjaamiseen restauroijakin mielellään osallistuu.

Restauroija korjaa harkiten ja dokumentoi
Restaurointi on korjaamista, missä huomioidaan tyylihistoria sekä vanhat, hyväksi havaitut korjaustavat materiaaleineen. Restaurointi ei suinkaan tarkoita asuinrakennuksen kohdalla sen museoimista. Nykyhetki tarpeineen ja tapoineen otetaan huomioon. Oleellista työssä on myös korjaustöiden dokumentointi. Se mitä tuli tehdyksi ja millä materiaaleilla on hyvä kirjoittaa paperille – se on korvaamaton apu kun taloa seuraavan kerran ryhdytään kunnostamaan.

Read the rest of this entry »