Perinnerakentaminen

Vanhojen kitti-ikkunoiden kunnostaminen käy hyvin omatoimiremontoijaltakin. Tässä on keskitytty antamaan vinkkejä erityisesti lasitukseen ja pellavaöljykitin uusimiseen, jotka usein koetaan vieraammiksi työvaiheiksi. Kaikki lähtee liikkeelle kuitenkin aina kunnostustarpeen arvioinnista. Missä kunnossa ovat maalipinnat, helat ja puuosat? Entä karmit ja vuorilaudat, ja ikkunoiden käynti ja mahdolliset tiivistykset? Artikkelin lopussa on listattuna aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, joista saa apua kittauksen lisäksi myös muihin ikkunakunnostuksen työvaiheisiin.

Kitin ja lasien irrottaminen

Jos vanhojen kittien pehmentämiseen käytetään kuuma-ilmapuhallinta, on lasi suojattava kuumentumiselta ja rikkoontumisvaaralta esimerkiksi paksulla vanerinpalalla.

Vanha pellavaöljykitti on uusittava, jos se on kokonaan kuivunut eli täyttänyt tehtävänsä ja lohkeilee jo irti palasina. Lasit on numeroitava ennen irrottamista. Vaikka ikkunaruudut näyttäisivätkin pikasilmäyksellä olevan samankokoisia, ne eivät välttämättä sovi viereiseen aukkoon. Toisinaan vanha kitti on jo niin kuivaa ja heikosti kiinni, että se lähtee varovasti taltalla ja vasaralla naputtelemalla. Puitteen alaosien kitit irtoavat yleensä helpommin kuin yläosista. Laseja on toki varottava!

Usein joudutaan lämmittämään vanhoja kittejä kuumailmapuhaltimella, speedheaterilla tai erityisellä kittilampulla. Isommissa ikkunaurakoissa työtä nopeuttavan speedheaterin tai kittilampun ostamista tai vuokraamista kannattaa harkita. Molemmat ovat infrapunasäteilyyn perustuvia, jolloin ikkunalasi ei kuumene ja lasin rikkoontumisen vaara on pienempi. Infrapunasäteilijän eduksi voi laskea myös sen, että ennen vanhaan pohjamaalina käytetty myrkyllinen lyijyvalkoinen (lyijyn käyttö nykyään kielletty) ei kuumene niin paljon, että se höyrystyisi ja aiheuttaisi vaaraa. Kuumailmapuhaltimen kanssa on aina suurempi riski myös kärventää vanhojen maalikerrosten vernissaa ja puupintaa. Tällöin voi käydä niinkin, että uusi maali ei tartu kunnolla kiinni.

Kittiä lämmitetään niin kauan, että se pehmenee ja on kaavittavissa sopivalla työkalulla pois. Kitin poistamisessa ja lasien irrottamisessa on oltava kärsivällinen ja huolellinen. Kun päällyskitti on saatu poistettua, irrotetaan lasitusnaulat, joilla lasit on kiinnitetty. Tämän jälkeen varovasti kokeillaan lasin irrottamista tukemalla ja nostamalla sitä alapuolelta. Kun lasit on saatu irti, puhdistetaan vielä lasin alla ollut kynte vanhasta kitistä.

Vanhojen kittausten paikkaaminen

Joskus vanha kitti vaikuttaa vielä kohtalaisen tuoreelta ja on niin hyvin kiinni, ettei ole järkevää poistaa kaikkea kittiä saati ryhtyä työlääseen lasinirrotustyöhön. Tällöin kitistä kaavitaan irti vain pinta maaleineen sekä pahimmin vaurioituneet kohdat. Kittipinnat maalataan, ja maalin kuivuttua tehdään uusintakittaus ja paikkaus vanhan päälle.

Lasien leikkaus

Rikkoontuneiden ruutujen tilalle hankitaan vastaavan aikakauden tai muuta vanhaa lasia, joka on suunnilleen yhtä paksua kuin alkuperäinenkin. Vanhoissa puitteissa kyntesyvyys voi olla matala, ja liian paksu lasi ei jätä tarpeeksi tilaa kittauksille. Tyypillisesti vanhat lasit ovat 2-3 mm paksuja. Uuteen lasiinkin voi joutua turvautumaan, jos vanha kierrätyslasi on kiven alla. Nykyään joistakin lasitusliikkeistä saa myös aaltoilevaa vedettyä konelasia, jota mainostetaan erityisesti entisöintikohteisiin.

Lasien leikkaamiseen tarvitaan metalli- tai puuviivoitin tai muu asian ajava suora reuna, lasiveitsi ja veitsiöljyä. Alustaksi tasainen ja tukeva pöytä, leikattavan lasin alle huopa, huokoinen kuitulevy tai muu joustava materiaali. Lasit ja alusta on puhdistettava ennen leikkausta. Pienellä harjoittelulla lasin leikkaaminen alkaa kyllä sujua, mutta aloittelijan kannattaa panostaa kunnon lasiveitseen.

Kätevä tapa saada oikeankokoinen lasi on laittaa lasinpala aukon päälle ja piirtää vesiliukoisella tussilla leikattavat reunat. Lasin tulee jäädä 3-5 mm kyntemittaa pienemmäksi. Lasiveitsi pidetään kohtisuorassa ja leikkaaminen suoritetaan yhdellä napakalla vedolla reunasta reunaan. Äänestä oppii pian tuntemaan, onnistuiko veto. Leikattu reuna katkaistaan pöydän reunaa vasten taittamalla. Muista suojahanskat ja -lasit. Leikkausreunat voi halutessaan myös hioa kevyesti, jolloin lasien käsittely on turvallisempaa

Varaa riittävästi ylimääräistä lasia. Ikkunaruutuja saattaa rikkoontua vanhan kitin poistossa, laseja irrotettaessa tai vielä lasitusvaiheessakin, mitä ei tarvitse säikähtää. Vanhoissa ikkunalaseissa voi olla erilaisia jännityksiä ja ruutu voi haljeta pienestäkin mekaanisesta rasituksesta – eikä tästä kannata ottaa syytä omille niskoilleen.

Aluskittaus ja lasitusnaulojen laitto

Kynte on pohjamaalattava pellavaöljymaalilla tai käsiteltävä sellakalla ennen pellavaöljykitin laittoa. Muutoin kitissä oleva öljy imeytyy puuhun ja kitti kuivuu ennen aikojaan, alkaa lohkeilla ja päästää vettä ja ilmaa lävitse.

Aluskitillä tarkoitetaan kyntteeseen laitettavaa pellavaöljykittiä, joka tiivistää ikkunalasin puitetta vasten. Löysähkö aluskitti – tai hellekeli – helpottaa lasin painamista paikalleen. Yleensä kaupasta ostettu pellavaöljykitti on sellaisenaan käyttökelpoista juuri aluskittiin. Pellavaöljykitin voi myös tehdä itse vernissasta ja liitujauhosta, ks. Pekka Huhdan artikkeli tällä sivustolla.

Aluskittausta

Aluskitti levitetään kyntteeseen lastalla tai sormin muotoilemalla. Lasi asetetaan aukkoon varovasti ja painetaan tasaisesti kaikilta sivuilta kunnes tuntuu että lasi ei enää “uppoa” ja kittiä jää n. 1-2 mm:n kerros lasin alle. Lasien kiinnittämiseen käytetään lasituslankaa, jota saa lasiliikkeistä tai Rakennusapteekista, mutta myös pienet naulat käyvät. Nauloista on katkaistava kanta kun ne on saatu naulattua paikoilleen. Nauloja kiinnitetään n. 20-30 cm välein ja riippuen ruudun koosta. Naula tulee hieman viistoon lasia kohti, riittävän syvälle niin että se jää päällyskitin alle. Viimeistään lasien kiinnittämisen jälkeen puitteen voi kääntää ja siistiä sisäpuolelta ylipursunneen aluskitin.

Lasituslangan laittaminen. Lasitusvasara on pieni vasara jonka pää ei saa olla reunoiltaan viistetty.

Päällyskittaus

Päällyskitin on oltava aluskittiä jäykempää ja usein siihen joutuu lisäämään liitujauhoa, joka vaivataan sekaan. Päällyskitistä voi muotoilla pötkylän, joka levitetään kittiveitsellä tasaiseksi vinoksi pinnaksi. Ylimääräinen veitsen sivuilta pursuava kitti poistetaan, pintaa voi vielä tasoittaa sormella. Päällyskitti jää n. 2 mm kyntettä kapeammaksi. Tämä siksi, että maalaus ulottuu lasin päälle 1-2 mm. Sisäpuolelta katsottuna työjälki on esteettisempi kun maali ei näy.

Päällyskitistä voi muotoilla pötkylän joka painellaan paikalleen.

Oleellista kittauksessa on, että sekä alus- että päällyskitti tiivistävät lasin täydellisesti eikä vuotokohtia tai ilmarakoja jää. Toisarvoisempaa sen sijaan on se, onko kittaus millilleen oikean levyistä tai suoraan vedetty. Jokainen päättää itse minkälaiseen työn jälkeen on tyytyväinen.

Kitti levitetään kittiveitsellä tasaiseksi vinoksi pinnaksi. Kittiveitsen ominaisuudet ovat makuasia: kapea, leveä, viisto tai suora pää, jäykkä tai taipuisa.

Pikkulinnut nokkivat tuoretta kittiä, mikä ei suinkaan ole urbaani legenda. Tähän ei välttämättä auta mikään, aina voi kuitenkin kokeilla vaikka valkopippurijauheen lisäämistä kittiin.

Maalauksen voi tehdä 4-5 päivän päästä, jos kitti on päässyt hyvin kuivumaan ulkoilmassa valoisassa paikassa kesällä. Talvella ja sisätiloissa on syytä odotella pitempään, jopa pari viikkoa. Jos maalaus tehdään liian tuoreelle kitille, maalipinta saattaa kupruilla irti jonkin ajan päästä.

Kun ensimmäinen maalauskerta on kuivunut kitin päällä, on aika puhdistaa lasit. Usein pelkkä vesi ja rätti riittävät, mutta joskus kitin vernissatöhryjä joutuu pyyhkimään tärpätillä.

Maalaisjärki sallittua

Ikkunoiden kunnostamiseen löytyy jos minkälaisia ohjeita. Paras on kokeilla ja käyttää itselle sopivia työmenetelmiä, kunhan muistaa tietyt perusperiaatteet. Älä korjaa kunnossa olevaa, käytä perinteisiä materiaaleja ja pitäydy rakennuksesi tyylissä ja hengessä, niin hyvä tulee!

Jaana Ahonen
kirjoittaja on Karhulassa asuva rakennusrestauroija
www.restaurointikymi.fi


Ikkunakirjallisuutta

Marjukka Dahl, Ikkunoiden korjaus – Miksi vanhat ikkunat kannatta korjata, Opinnäytetyö 2004, EVTEK Muotoiluinstituutti (löytyy pdf-tiedostona Helsingin kaupunginmuseon sivuilta)

Kauko Tulla, Ikkunat kuntoon, Rakentajain Kustannus Oy 1982
- kirjassa myös Panu Kailan hyvä katsaus ikkunoiden historiaan.

Ikkunoiden korjaus, Museoviraston korjauskortisto KK8, 2000, http://www.nba.fi/tiedostot/31d0b58e.pdf
- havainnollisia kuvia, monipuolinen ohje

Teppo Korhonen ja Jouko Eskelinen, Suomalainen ikkuna, Multikustannus Oy, 2007.
- esittelee suomalaisen ikkunan teknistä ja tyylillistä kehittymistä

Kari Hemmilä ja Risto Saarni, Ikkunaremontti, Rakennustieto Oy, 2002.
- paljon teknistä tietoa ikkunoiden ominaisuuksista