Mihin keittomaalien suosio perustuu?
Miksi keittomaalit ovat nostaneet jälleen profiiliaan? Ehkäpä syy on sen hengittävässä luonteessa. Keittomaalit eivät tee tiivistä kalvoa puun pintaan. Näin keittomaali mahdollistaa kostean puun kuivumisen. Keittomaalin sideaineena toimii tärkkelys.
”Laitapas, poika, helteellä sadetakki ja muovihousut päällesi,
niin jos et päältä kastu, niin sisältä kastut varmasti.”
Puun maalaamisessa periaate on aivan sama.
Ei siinä sen kummempia molekyylioppeja tarvita.
(Arto Uunila, Satakunnan Kansa, 1988)
Keittomaalin valmistus
Pietarilan (2003) mukaan vanhimmissa punamultakäsittelyjen reseptissä punainen väripigmentti sekoitettiin rauta- tai kuparisulfaattiveteen. Maali siveltiin kuumennettuna puupintaan. Mitä kuumempana seos saatiin siveltyä, sitä parempi tulos oli. Myöhemmin sively tehtiin kahteen kertaan. Värin pysyminen varmistettiin käsittelemällä pinta pikiöljyn ja vaalean tervan sekoituksella. Myöhemmin sideaineeksi tuli ruis- tai vehnäjauhoista tehty liisteri (Tikkurilan viesti 1/2003). Tämä uudempi tapa tehdä keittomaalia kehittyi 1700-luvulla. Keittomaalin tekemiseen käytettiin ruisjauhoa, punamultaa, rautavihtrilliä ja vettä. Perusaineisten joukkoon lisättiin joskus esimerkiksi tervaa, vernissaa tai suolaa.
Resepti
Keittomaalien valmistusreseptit vaihtelevat. Peltitynnyri on tyypillinen valmistusastia. Tynnyrin ympärille kiedotaan mineraalivillalevy, joka köytetään rautalangalla. Eristys tekee keittovaiheen kuumuudesta tasaisemman. Sekoittamiseen tarvitaan mela. Keittomaalin valmistusohje on museoviraston punamaalireseptin mukaan seuraavanlainen:
- 150 litraa vettä
- 6 kiloa rautasulfattia eli rautavihtrilliä (punamulta), tai sinkkisulfaattia (keltamulta)
- 12 kiloa hienoja ruisjauhoja
- 25 kiloa punamultaa
- haluttaessa: 5 litraa vernissaa, mikäli maalattava pinta on tiivis ja sileä
- haluttaessa: 200 grammaa suolaa säilöntäaineeksi
- Kolme tai neljä ämpäriä kaadetaan puolilleen kylmää vettä, joihin sekoitetaan ruisjauhot.
- Loput vedestä kaadetaan keittoastiaan ja ryhdytään lämmittämään.
- Rautavihtrilli eli rautasulfaatti sekoitetaan kuumenevaan veteen melalla sekoittaen.
- Kun vesi höyryää, mutta ei kiehu, kaadetaan sekaan ruisjauholiemet.
- Maalia pidetään lähes kiehumispisteessä kahdesta kolmeen tuntia, välillä melalla hämmentäen.
- Tämän jälkeen sekoitetaan joukkoon vähittäen lisäten pigmentti, esimerkiksi punamulta. Seos kouhuu lisäysvaiheessa helposti yli, joten sitä tulee hämmentää.
- Pigmentin lisäyksen jälkeen seosta hämmennellään vielä jonkin aikaa, jotta maali tasoittuisi.
- Tämän jälkeen tuli voidaan sammuttaa, mutta maalin annetaan hautua ja sitä sekoitetaan aika ajoin. Maali on valmista kun siihen kastetusta puutikusta ei kuivumisen jälkeen irtoa väriä. (Panu Kaila/Museovirasto 2000.)
Kuinka keittomaalia käytetään?
Kertamaalaus riittää, kun maalataan vanhan keittomaalipinnan päälle. Myös uuden puupinnan maalaus suositellaan tehtäväksi kertaalleen. Toinen maalaus tehdään tarvittaessa vasta vuoden kuluttua. Mikäli maalataan kaksi paksua maalikerrosta, saattaa esiintyä maalipinnan kuoriutumista.
Huolehdi, että maalattavat pinnat ovat puhtaat. Irtoava pöly on harjattava. Uudelleenmaalattaessa irtonainen vanha väri on myös poistettava. (Uula – yleisohjeita pintakäsittelyyn.) Entisestä punamultamaalista poistetaan vain vanha irtoava maali juuriharjalla tai kevyesti teräsharjalla hankaamalla. Erityisen huolella puhdistetaan räystäiden alustat (Utajärvi- perinnemaalaus).
Maalin riittoisuus on n. 4 m2/l kertamaalauksella, joka yleensä riittää. Maali sivellään seinän yläosasta alaspäin pensselillä hieroen. Värisävy tummenee noin viikon ajan maalauksesta. Sävyä voidaan tummentaa lisäämällä maaliin rautavihtrilliä. (Utajärvi- perinnemaalaus.)
Lähteet:
- Pentti Pietarila, rakennuskonservaattori, Museovirasto
- Panu Kaila/Museovirasto
- Uula – yleisoheita pintakäsittelyyn
- Tikkurilan viesti 1/2003
- Utajärvi- perinnemaalaus
Keskustele tästä ja muista perinnerakentamiseen liittyvistä asioista keskustelupalstalla.