Kailan (1997) mukaan hirsitalo veistetyin seinin ja salvotuin nurkin on tullut Suomeen luultavasti lännestä. Pyöröhirsirakentaminen on lähtöisin idästä. Alkuun rakennukset olivat maavaraisia, vailla perustuksia. Ennen tuulettuvaa alapohjarakennetta hirsitaloissa käytettiin usein lahoamisherkkää multapenkkiperustusta.
Suomalaisen talonpoikaisen rakentamisen arkkityyppi on nelikulmion muotoinen, hirsistä rakennettu savupirtti, jossa on loiva harjakatto ja ovi toisessa päädyssä . Ulkomuodoltaan sen sukulaisia ovat aitat, pajat, saunat, riihet ja ladot. Aitoista vanhimmat ovat jopa 1700-luvulta ja uusimmat viime vuosilta, sillä niiden muoto on hyväksi havaittu. Monien latojen muodostama ”latomeri” tasangoilla on vaikuttava näky. (Asumaa, 2005.)
1800-luvun loppupuolelle asti talot tehtiin useimmiten hirsistä (Kaila 1997). Vuolle-Apialan (1997) mukaan hirsiseinät verhoiltiin usein laudoituksella. Laudoitus lyötiin suoraan hirren pintaan. Jonkun verran hirsiseiniä saatettiin jopa rapata. Puisen ulkoverhouksen ja hirren väliin ei tullut ollenkaan tuuletusrakoa. Rakenteiden toimivuuden takasi hengittämisen salliva perinteinen maali.
Hirsirakentaminen eli vahvaa kautta Suomessa aina 1930-luvulle saakka, jolloin vinolaudoituksella jäykistetyt lautatalot alkoivat voimakkaasti syrjäyttämään hirsirakentamista.
Keskustele yksityiskohtaisemmin hirsirakentamisesta keskustelualueella.
Lähteitä:
Panu Kaila: Talotohtori Rakentajan pikku jättiläinen WSOY, Porvoo 1997
Asumaa 2005
Lapin yliopisto, julkaisut