Archive for category Rakennustekniikka
Sähkötyöt perinnerakentamisessa, osa 1
Posted by admin in Rakennustekniikka on 23.10.2008
1.1 Vanhat sähköasennukset turvallisuusriski?
Vanha juuri käytöstä poistettu jakorasia. Johtimien eristeet ovat hyvin hauraat.
Kunnossa olevat sähköasennukset ja sähkölaitteet ovat oikein käytettyinä ja huollettuina turvallisia ja toimivia. Turvatekniikan keskuksen (TUKES) vuosina 1998-1999 ja 2003-2004 tekemien kahden sähköpalojen seurantatutkimuksien mukaan Suomessa syttyy vuosittain yli 1500 sähköpaloa, joissa kuolee ihmisiä vuodessa keskimäärin noin 20. Lisäksi sähköpaloista aiheutuu mittavia omaisuusvahinkoja. Myös suoranaisiin sähköiskuihin kuolee joka vuosi useita henkilöitä ja vakavia sähkötapaturmia sattuu noin 50 henkilölle.
Keskuksen ryhmävarokkeen liitin sulanut kovan kuormituksen ja huonon liitoksen takia. Ryhmäjohdon eristeet olivat jo palaneet 30 cm:n matkalta.
Suomessa on vielä paljon vanhoja huonokuntoisia sähköasennuksia ja sähkölaitteita. Vanhentuneet johdot, kojeet ja laitteet ovat aina riskejä arvokkaille vanhoille rakennuksille. Tulipaloriskien lisäksi huonokuntoiset asennukset ja laitteet muodostavat sähkön käyttäjälle myös ylimääräisen sähkötapaturmariskin.
Monien vanhojen 50-luvulla tai aikaisemmin asennettujen kaapeleiden ja johtojen eristeet saattavat suorastaan hajota käsiin, kun niitä koskettelee tai vähän taivuttelee. Lisäksi eri jakorasioiden ja kojeiden liittimien liitokset saattavat ajan kuluessa hapettua ja löystyä. Tämä saattaa aiheuttaa liitosten kipinöintiä ja lämpenemistä ja siten rakennuksen syttymis- ja tulipalovaaran.
Sähkön kulutus on huomattavasti kasvanut aikaisemmasta. Vanhojen perinteisten talojen asukkaatkin haluavat yleensä kaikki nykyajan mukavuudet ja koneet. Se johtaa helposti vanhan kodin vanhan sähköverkon johtojen ja kojeiden ylikuormittumiseen.
Vanhan valokytkimen tausta. Huomaa johtimien metalliosat, jotka ovat paljaana eristeiden murennuttua. Kaapelin päällysvaippa on johtavaa metallia.
1.2. Kuinka kannattaa toimia?
Kodin kiinteiden sähköasennusten sähkötyöt ja – korjaukset ovat sallittuja vain osaavalle sähköalan ammattilaiselle. Voit kuitenkin itse tarkkailla asennusten kuntoa. Rikkoutuneet tai mustuneet pistorasiat ja johdot, rikkinäiset kytkimet, ryhmäkeskuksen laitteet yms. on syytä korjauttaa heti sähköalan ammattilaisella. Myös toistuva sulakkeen palaminen on merkki siitä, että sähköasennuksissa tai laitteissa on vikaa, joka tulee tutkia ja korjauttaa. (Tukes, sähköpalot -esite)
Haltija on aina vastuussa rakennuksensa sähköasennusten turvallisuudesta ja toimintakunnosta. Rakennusten sähköasennusten uudistustarvetta täytyy aika-ajoin selvittää. Rakennuksen omistaja voi tilata sähköurakoitsijan, valtuutetun tarkastajan tai valtuutetun laitoksen arvioimaan vanhojen sähköasennusten kuntoa. Kun rakennuksen omistaja vaihtuu, kannattaisi myös tarkastuttaa sähköasennukset alan ammattilaisella, esimerkiksi kuntotarkastuksen yhteydessä. Riittävän perusteellinen tarkastus on hyvä lähtökohta korjaustarpeiden selvittämiseksi ja korjaustöiden suunnittelulle. On lisäksi aina muistettava, että sähköurakointi on lailla säädeltyä luvanvaraista toimintaa.
Varsinaisten uudistusten toteuttajaksi kannattaa kutsua sellainen sähköalan ammattilainen paikalle, joka ymmärtää sähköturvallisuuden lisäksi myös vanhan rakennuksen arvon. Tämä ei ole itsestään selvä asia. Kaikki sähköurakoitsijat eivät välttämättä riittävästi arvosta tai ymmärrä vanhan rakennuksen “hengen säilyttämistä”. Urakoitsijan kanssa on neuvoteltava eri toteuttamisvaihtoehdoista ja työ kannattaa sopia kirjallisesti. Ei saa antaa urakoitsijan aina valita helpointa ja halvinta mahdollisuutta. Lopputulos saattaa pahimmillaan näyttää todella huonolta, kun tarkastellaan historiallista rakennusta. Työn teettäjän kannattaa paneutua asioihin mahdollisuuksien ja voimavarojen mukaan. Jos on varaa ja mahdollisuuksia saada projektiin arkkitehti ja osaava sähkösuunnittelija, jotka ymmärtävät perinnerakentamisesta, onnistumisen mahdollisuus on jo melko hyvä. Kun rakennuksella on vielä todellista historiallista museoarvoa tai se on suojelukohde, sähkötyötkin tulee suunnitella ja tehdä museoviraston kanssa yhteistyössä.
“Vuosisadan ikäinen hirsitalo on arvokas, jonka korjaamiseen ei lähdetä hötkyillen. Yhteys arkkitehtiin ja sähkösuunnittelijaan säästää turhilta töiltä ja virheiltä. Sähköurakoitsijan valintaan kannattaa paneutua, sillä hänen työnsä jälki näkyy vuosikymmeniä”. (Sisko Vuorenmaa, Sähköinfo oy)
1.3. Muista vaatia tarkastuspöytäkirja!
Sähköurakoitsijan on tehtävä aina tehdystä työstään käyttöönottotarkastus. Sähköurakoitsijan on aina tarkastettava ja tehtävä tarvittavat mittaukset jo ennen sähköasennusten käyttöönottoa. Asiakkaalla on oikeus saada sähköurakoitsijalta sähköasennusten käyttöönottotarkastuksesta tarkastuspöytäkirja tarvittavine dokumentteineen.
Markku Laivamaa
Sähkövoimatekniikan Lehtori
Lähteet:
- Sähköpalot Suomessa. Tiivistelmä seurantatutkimuksen 2003-2004 tuloksista. Nurmi, VP., Nenonen, A., Sjöholm K., Tukes
- Näin vältät sähköpalon -esite., Tukes,
- Vanhan hirsitalon sähköistys. artikkeli Sähköala koti -lehdessä 2008, Sisko Vuorenmaa, Sähköinfo oy
Linkkejä:
- http://www.tukes.fi/Tiedostot/sahko_ja_hissit/ESITTEET_ja_oppaat/sahkopalot_suomessa.pdf
- http://www.tukes.fi/Tiedostot/sahko_ja_hissit/esitteet_ja_oppaat/sahkopalot_turvavinkit.pdf
- http://www.sahkoturva.info/
- http://www.fennia.fi/Kotitalousasiakkaat/Turvallisuus/KodinTurvallisuus/Sahko.htm
- http://www.sahkoala.fi
- http://www.sahkoala.fi/kohderyhmat/pienrakentajat/SahkoalaKoti/koti_remonttiin/fi_FI/vanhan_hirsitalon_sahkoistys
Sisäilman kosteus
Posted by plaivama in Rakennustekniikka on 19.8.2008
Ilman kosteudella tarkoitetaan yleensä ilmassa olevaa vesihöyryn määrää. Vesihöyry on kaasumaisessa muodossa olevaa näkymätöntä vettä. Vesi voi kuitenkin esiintyä ilmassa kaikissa kolmessa olomuodossa eli kiinteänä (jääkiteinä), nesteenä (sumu) ja kaasuna (höyry).
Kostea ilma on siis kuivan ilman ja vesihöyryn seos. Kostea ilma on kuivaa ilmaa kevyempää ja nousee siten ylöspäin.
Mikä on ilman suhteellinen kosteus?
Ilman suhteellinen kosteus kertoo, kuinka monta prosenttia ilmassa olevan vesihöyryn määrä on siitä määrästä, jonka ilma kykenee ko. lämpötilassa sisältämään vesihöyryä (maksimikosteus). Ilman suhteellinen kosteus prosentteina saadaan siis jakamalla ilman absoluuttinen kosteus (ilmassa oleva vesihöyryn määrä) maksimikosteudella ja kertomalla se sadalla. Ilman kyky sisältää vesihöyryä kasvaa lämpötilan kohotessa, eli siten myös Ilman maksimikosteus kasvaa lämpötilan noustessa. Maksimikosteus on esimerkiksi 20 °C ilmassa 17,3 g/m3(grammaa kuutiometrissä) ja 25 °C ilmassa jo 23,0 g/m3.
Esimerkki 1. Jos huoneilman absoluuttinen kosteus on 10 g/m3 ja lämpötila on 20 °C, niin ilman suhteellinen kosteus on 10 g/m3 / 17,3 g/m3 * 100% eli noin 58 %.
Esimerkki 2. Jos lämpötila onkin 25 °C ja absoluuttinen kosteus edelleen 10 g/m3, niin suhteellinen kosteus on tällöin10 g/m3 / 23,0 g/m3 * 100% eli noin 43 %.
Mistä sisäilman kosteus muodostuu?
Sisäilman kosteus muodostuu korvausilman kosteudesta ja ihmisen toiminnasta syntyvästä kosteudesta. Esimerkiksi hengitys, hikoilu, pyykin kuivaus ja suihkussa käynti lisäävät ilman kosteutta.
Miksi talvella sisäilma on niin kuivaa?
Suomessa huoneilma on talvella lähes aina kuivaa. Otetaan esimerkki melko tyypillisestä talvipäivästä. Ulkona on 10 °C pakkasta ja ilman kosteus on 80 %. Ilman maksimikosteus -10 °C lämpötilassa on 2.2 g/m3. Ilmassa on tällöin vettä 0,80*2,2 g/m3 eli noin 1,8 g/m3.
Kun tällainen ilma tulee ilmanvaihdon kautta sisälle ja lämmitetään 20 °C lämpötilaan, on korvausilman suhteellinen kosteus 1,8 / 17,3 * 100 % eli noin 10 %. Jos samalla ihmisen toiminnasta syntyvä kosteuskuormitus on hyvin pieni, voi kovalla pakkasella sisäilman suhteellinen kosteus olla jopa alle 10 prosentin!
Miksi kesällä kosteutta saattaa tiivistyä esimerkiksi ikkunoihin tai kellarin kylmille seinille?
Kesällä ulkoilmassa olevan veden määrä on suuri. Usein sisätilan lämpötila on ulkoilmaa matalampi, jolloin sisäilman suhteellinen kosteus voi nousta liian korkeaksi. Liiallinen kosteus voi tiivistyä kylmiin pintoihin tai pahimmassa tapauksessa rakenteiden sisälle. Tiivistymistä alkaa tapahtua, kun ilma jäähtyy kastepisteen alapuolelle. Kastepisteeksi sanotaan ilman lämpötilaa, missä ilman suhteellinen kosteus on 100 %, eli vesihöyry on kylläistä. Kun kylmien pintojen läheisyydessä ilma jäähtyy kastepisteen alapuolelle, vesihöyryä ei enää mahdu niin paljon ilmaan ja ylimääräinen vesihöyry tiivistyy pinnoille vedeksi.
Perttu Laivamaa
fysiikan ja matematiikan lehtori
Saimaan ammattikorkeakoulu/tekniikan yksikkö