Kitti tehdään sekoittamalla liitujauhoa tilkkaan pellavaöljyä tai vernissaa, kunnes saadaan kova, kiinteä kitti. Pellavaöljyä käytetään kittiin joka tulee esim. puuosien sovittamiseen toisiinsa tai helojen petaamiseen ja vernissaa sitten veneen niitinreikiin, ikkunoiden kittaamiseen ja muuhun vastavaan. Vanhojen ikkunoiden lasitukseen pitää käyttää vernissakittiä, raaka öljy kuivuu siihen liian hitaasti.

Oikea kiinteys riippuu käyttöpaikasta. Osien sovitukseen puuvenehommissa saa tehdä hyvinkin löyhän kitin, joka petautuu osien väliin hyvin. Ruuvinreikiin kiinteys on sellainen, että kittiä ei pysty juuri kylmiltään käyttämään, mutta käsissä lämmitettynä ja leivottuna se on helppo levittää. Työmenetelmä on tosiaankin se, että kittimöykkyä pidetään lämpimässä kouransilmässä koko ajan ja siitä leivotaan sopivaa massaa ruuvinreikiin tai muihin koloihin. Ja ikkunahommiin kitti pitäisi olla siltä väliltä, että se levittyy kittiveitsellä. Omaan makuuni Tikkurilan valmis pellavaöljykitti on vähän turhan löysää ikkunoihin muuten kuin pohjakitiksi lasin alle. Pintaan teen vähän tukevampaa kittiä. Ruuvinreikiin se on ehdottomasti liian löysää.

Kittiä voi värjätä maaväreillä, mäntyisiin veneisiin käytetään yleensä polttamatonta terraa tai polttamatonta sienaa, mahonkisiin poltettua terraa tai sienaa. Niillä saadaan osapuilleen oikean sävyinen kitti, joka ei juuri erotu lakan alta. Väriä tarvitaan todella vähän, ehkä teelusikallinen paria kolmea liitujauhodesiä kohti. Väri kannattaa sekoittaa liituun kuivana, valmiiseen kittimöykkyyn sitä ei tahdo saada millään tasaiseksi. Jos talossa on taiteilijan öljyvärejä, niin niistäkin voi tursotella eri sävyjä liitojauhon sekaan oikeamman sävyn saavuttamiseksi.

Kitin voi tehdä pienissä erissä ihan vain levynpalan päällä veivaten, mutta isompiin eriin kannattaa ottaa porakone käyttöön.

Kuva 1.

Liitujauho sävytetään ensin, jos siihen on tarvetta. Pienikin määrä pigmenttiä tekee vahvan värin kittiin, joten ole varovainen. Sen jälkeen lisätään jauhoon öljyä tai vernissaa ihan pikku tilkka kerrallaan, kunnes kitistä alkaa tulla murotaikinan näköistä ryyniä. Lisää öljyä varovasti, koska sitä todella tarvitaan hyvin vähän.

Öljyä alkaa olla tarpeeksi kun ryynit alkavat hiukan sulaa yhteen ja kitin pinta näyttää hetken seistyään rasvaiselta. Tällä tavalla tulee kovaa kittiä, pehmeämpään öljyn lisäystä saa jatkaa hiukan pidempään.

kuva 2.

Kova ruuvinreikäkitti on melkein helpoin tehdä hakkaamalla. Pehmeämpää kittiä voi vaivata käsin, mutta kovaa kittiä tehdessä kitin saa notkistettua helpommin kun sitä hakkaa lattiaan tai paukuttelee isolla vasaralla.

kuva 3.

Hakattu kittilevy kääritään aina välillä rullalle ja jatketaan hakkaamista. Niin kauan kun kitti halkeilee rullatessa, se on joko liian vähän vaivattua tai liian kuivaa. Tarvittaessa voi laittaa ihan pikku tilkan öljyä joukkoon kääröä uudelleen rullatessa jos tuntuu että kitti ei millään notkistu.

kuva 4.

Kitin koostumuksen kuvailu on valitettavan vaikeaa. Sitä pitää hiukan kokeilla aina käyttötarkoituksen mukaan: painuuko se sopivasti kasaan osia toisiinsa sovittaessa, täyttääkö se helposti ruuvinreikiä kitatessa, levittyykö se kittiveitsellä lasittaessa. Siihen on vaikea antaa kirjallista neuvoa, vaan oikea kiinteys on kokeiltava jokaiseen paikkaan erikseen.

Aivan omanlaisensa kitti on maaliin tehty lastakitti. Lakkamaaliin tai lakkaan tehtynä siitä tulee hyvin kovaa ja nopeasti kuivuvaa lakkakittiä. Tällaisen kitin parhaisiin ominaisuuksiin kuuluu, että se on sävytettävissä lopullisen maalipinnan väriin, kun kitin vain tekee pintamaaliin.

Lastakitti on lastalla levitettävää ja se tehdäänkin lastalla. Tekojärjestys on toinen kuin tavallisessa kitissä: ensin otetaan tilkka maalia lasilevylle.

kuva 5.

Sen jälkeen ripotellaan maaliin siivilän läpi kittijauhoa ja sekoitetaan se huolellisesti käännelleen lastalla maaliin.

kuva 6.

Kun kitti on sopivan paksuista, jatketaan vielä sekoittamista niin pitkään että siinä ei näy kuvassa olevia pieniä “helmiä”, kuivemman kitin nokareita. Kunnollinen lakkakitti on sitkeää ja tasa-aineista. Se levittyy helposti lastalla, mutta kovin syviä syvennyksiä kitatessa pitää kittaus toistaa pariin kertaan, koska kitti kutistuu jonkin verran kuivuessaan.

kuva 7.

Kittiä voi tehdä aika paljon kerrallaan, koska se säilyy hyvin. Olen säilyttänyt isoja astioita ikkunakittiä jopa pari vuotta eikä kitti ollut juuri moksiskaan. Pintaan syntyy ohut kuivunut nahka, joka pitää poistaa tarkkaan ennen käyttöä, koska nahanmuruset ovat aina tiellä kitatessa. Nahoittumisen vuoksi kitin pinta kannattaa aina tasoittaa ennen säilytystä jotta pinnan saa helpoimmin nyljettyä irti.

Kitti säilyy hyvin tiiviiseen (mielellään kaksinkertaiseen) muovipussiin pakattuna ja muovi paineltuna kittiin kiinni. Jos kittiä säilyttää astiassa, pintaan on hyvä painella esim. tuorekelmu tai muu muovi. Se suojaa pintaa hapettumiselta lyhyessä säilytyksessä ja pidempään säilytettäessä pintaan tuleva nahka yleensä lähtee kätevästi muovia irrottaessa. Pidempään säilytettyyn kittiin voi notkisteeksi vaivata vielä pikku tilkan raakaa pellavaöljyä tai puutärpättiä ennen käyttöä.

Liitujauhoa saa rautakaupoista kilon pusseissa, taiteilijatarvikeliikkeistä pienemmissäkin erissä. Väriaineet löytyvät myös taiteilijatarvikeliikkeistä niin että jos reikiä on vain muutama niin ehkä kannattaa hankkia sieltä rautakaupan sijaan. Ainakin Starkin valikoimiin on kuulunut liitu pussitavarana, samaten Uula-tuotteen maaleja myyvistä kaupoista voi hankkia Uulan pussittamaa liitua.

Liitu pitää säilyttää kuivana, koska kitissä oleva vesi heikentää sitä. Onpa jossain ohjeessa mainittu sekin että jos halutaan oikein hyvää venekittiä, niin liitu pitäisi kuivata avotulella peltilevyn päällä. Säilytä liitua siis huolella eikä jossain pressunkulman alla veneellä.

Kittausta ei saa koskaan tehdä suoraan paljaalle, käsittelemättömälle puulle. Jos puuta ei ole kyllästetty, maalattu tai muuten käsitelty, niin kitin sisältämä öljy imeytyy puuhun ja kitti kovettuu ennen aikojaan pilalle. Kitattavat paikat pitää siis joko öljytä hyvin tai pohjamaalata. Ikkunoiden lasituksessa kitin alla käytetään ohutta kerrosta sellakkaa tai oksalakkaa estämässä imeytymistä.

Teksti & kuvat:
© Pekka Huhta

Lainattu tekijän luvalla osoitteesta
http://www.sihistin.fi/pintakasittely/kitti.html